Tää viikko alkoi taas niin hyvin ettei mitään rajaa. Puhelu vähän yli kahdeksan;
"Missä oot, oliks viel nukkumas?"
"Joo...?"
"Mein pitäis olla kakkoses, haetaan tammat laitsalt!"
"*add kirosanarykelmä here* mut perjantaina sanottiin et jos ne ei oo sillon sisäl ni ei oo aamun tuntii?"

Kyl se vaan oli. Auto alle ja menoks, ärjyin itekseni autossa niin että varmaan puolen Ypäjää kuuli, kun eteen päätti vielä puolessa välissä matkaa pärähtää joku helevetin ooppeli... (Opeleita sen enempää haukkumatta). En tosin ollut läheskään ainoa joka ei kasiksi tunnille ollut tullut.

Käytiin metsästämässä läskit laitsalta, ja voi niitä neljää murheenmurtamaa jotka joutuivat jäämään 10 minuutiksi kauemmin laitsalle kun muut, kunnei taluttajat riittänyt koko porukan tuomiseen kerralla. Ei kyllä jäänyt epäselväksi että sisälle oli kova tahto päästä.

Jaettiin niitä hevosia siinä, Ipetus joka mulla oli jo keväällä, oli kuulemma liikkunut huonosti ja MTT käynyt laitumella katsomassa sitä, mutta sain kuitenkin luvan ottaa sen itselleni, ja katsoa sitten myöhemmin miten se liikkuu.


Ratsastustunnilla Turskan kanssa tuli paljon positiivista palautetta istunnasta! Jeejee :) Ja tunnista en muista paljoa mitään. Loivaa kiemurauraa, laukannostoja, laukkaa pienemmällä alueella ja mitäs muuta? Siinä vasta kysymys. Edelleen ongelmana saada pohkeet läpi.

Ip asiakaspalvelua på svenska, joka oli ihan kamalaa. Ei aine taikka tunti sinäänsä, mutta se kieli. Olin joskus ihan hyvä ruotsissa ja baari-illan jälkeen puhun edelleen ihan sujuvaa ruotsia (siis ihan oikeasti, sitä kieltä, ihan ongelmitta) mutta kunnei sitä ole yläasteen jälkeen juurikaan puhunut, niin unohunuthan se on. Puhumattakaan hevossanastosta, josta muistissa sormilla laskettava määrä sanoja. Talliesittely + hevosesittely ruotsiksi, kyllä niistä tehtävistä selvittiin.

Sen jälkeen ruokinnan suunnittelua, kurssi joka on siis käyty suurimmaksi osaksi läpi viime keväänä. Ja tentti tulossa. Onneksi siihen ei tule laskuja, vaikkei ne mitään ylitsepääsemättömän vaikeita olekaan, muttei ne tuoreimmasta muististakaan löydy. En jaksa kyllä ottaa stressiä moisesta, sillä voisin väittää olevani ihan hyvä kyseisessä aineessa.


Tiistaina aamu alkoi läskeillä, käytiin vähän kentällä katsomassa niiden kuntoa. Varovasti ravia pitkillä sivuilla, muuten käyntiä. Ipetuspipetuksella oli energiaa vaikka muille jakaa, vanha rouva 18-vee lyö laudalta monet nuoremmatkin! Viimeiset 4kk laitsalla seissyt lihapulla, kevyt paluu ratsun elämään, ja mä olen täysin sitä mieltä että menisin sillä mieluummin koulunäytön kuin Turskalla. Mutta Ipetushan on oikeasti taitava. Ajatella että tuollaisestakin ratsastuskerrasta voi jäädä niin hyvä fiilis :)

Vauva, en kyllä tältä istumalta osaa sanoa että kenen.

Sen jälkeen hetki taukoa, vauvoille omistettu valokuvaushetki ja kävelin maneesia kohti, jonka suunnalta tuli vastaan Turska ja Tiffe. Pepi oli käynyt katsomassa niiden satuloita, ja kieltänyt ratsastamasta niillä.

Mun ratsastustuntini siis meni sivu suun, satulansovitusta katsellessa. Ei haittaa kyllä yhtään, sillä se hevonen tosiaan tarvitsi uuden satulan, vanha oli ihan liian leveä ja painoi säkään. Turskalla on niin isot lavat, että se tekee sopivan satulan löytämisestä ilmeisesti vähän ongelmallista.

Turska satulansovituksessa. Tällä hetkellä käytössä tää satula, joka imo vaikuttaa paremmalta (myös ratsastajaa ajatellen) kuin se toinen vaihtoehto.

Ip tunti äänenkäyttöä. Tällä kertaa ihan teoriassa, mutta kurssin loppua kohden päästään ilmeisesti itsekin enemmän ääneen. Oli ihan kiva tunti! Ja sinäänsä mielenkiintoinen, mulla on luontaisesti melkoisen voimakas ääni, ja puhun ennemmin vähän turhan lujaa kuin liian hiljaa, mutta opetusharjoituksia pitäessä huomaa kuinka ääni muuttuu ympäristön myötä. Maneeseissakin esim. pohja vaikuttaa ääneen, ja itselle tulikin täysin yllätyksenä kun harjoituksessa on tullut kysymys "mitä?", joten kyllä se ääni sinne vaan hukkuu.

Tänään aamu alkoi taas läskeillä. Ravailtiin paljon enemmän kuin eilen, ja Ipetus liikkui edelleen hyvin. Pidätteitä sai tehdä paljon, kun mentiin alkuunsa ihan rauhaksiin. Ponya ei tarvinnut eteenpäin patistaa kun sanottiin että jos ne haluavat mennä reippaammin, niin saavat :) Pipetus kävi illalla vielä vaa'alla, 570kg täyttä rakkautta :D

Ipetus ensimmäisen ratsastuskerran jäljiltä :) Ei se oikeasti ole noin masentunut miltä näyttää!

Toisella tunnilla esteitä. Alkutunnista odotin paljon pahempaa mitä se lopulta oli, kun ilmoille pääsi "en päästä ketään hyppäämään ellei löydy sopivaa rytmiä", ajattelin että jaahas, Rytmiorkesteri A & Turska ei taida tänään hypätä. Mutta hypättiinhän me, ja laukassa n. 50 metrin matkalla löytyi juuri se laukka, mitä olen hakenut tässä, siis ihan loistavaa! Meillähän tosiaan oli melkeinpä kaikilla 5kk hyppytaukoa työssäoppimisen ja loman aikana, sen jälkeen ollut yksi hyppytunti, joten 75 & 80cm okserit tuntuivat tappokorkeuksilta. Ne alkutunnin puomit, ristikko (joka oli ensin ravilähestymisellä, jonka koen paljon vaikeammaksi kuin laukalla) ja pysty olivat ihan ok, mutta kun käskettiin mennä tutustuttamaan hevosia punavalkoisiin esteisiin, kasvojen väri hyppäsi liukuasteikolla siihen väriin mikä on toivottu tulos hampaidenvalkaisuasteikoilla. Noh, ensin ristikko vasemmassa laukassa, esteellä vaihto oikeaan laukkaan, pystylle, pienemmälle okserille ja isommalle okserille. Pienemmällä okserilla tuli tuon makkaranmuotoisen liitoaluksen kanssa olo siinä ilmassa leijaillessa että ei helkkari, tää kai rysähtää esteen päälle. No ei onneksi rysähtänyt, ja hyppy oli ihan ok. Isommalle okserille myös onnistuneella hypyllä. Itse lukisin vahvuuksiini mukaan myötäämisen, ja vaikken nytkään suusta repinyt, olisi myötäys voinut olla parempikin. Asiaan vaikutti se, että vaikka itse pitäisikin olla itsevarmana esteelle menossa, niin en silti ollut ihan satavarma aikooko Turska mennä siitä yli. Pieni ääni takaraivossa sanoi että jos se alkaa jänistämään, niin ottaa varmaan yhden pikkuaskeleen ennen estettä, mutta kunnei pikkuaskelta tullutkaan, ja hyppy lähti näinollen kauempaa kuin ehkä odotin, niin myötäys jäi vähän puolitiehen, vaikka muuten hypyssä mukana oleminen sujui ongelmitta.

Ip taas asiakaspalvelua, joka ei kestänyt kuin tunnin verran, opettajalla oli kiire. Etsittiin ruotsiksi ratsastukseen liittyviä sanoja valmiiksi ensi tunnin tehtävää varten.

Sitten oli se ruokinnan tentti. Olen tyyppiä, joka oppii huomattavasti paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla, mutta olis silti kannattanut vähän lukeakin... Varsinkin kun koko kurssi tosiaan oli käytännössä viime keväänä. Mutta ihan ok se sinäänsä meni, vaikka olikin vaikeampi mitä odotin. Toivotaan että kurssin arvosanaan vaikuttaa myös tuntiaktiivisuus, tunneilla kun olen ollut mukana jutussa aika hyvin.

Tentin jälkeen mentiin kävelemään Ekulilla ja Nupukalla, jotka ovat tällä hetkellä "ylimääräisiä". Nupukka on ollut viimeksi käytössä oppilaiden ajo-opetushevosena, Ekuli viime vuoden lähinnä seissyt. Ekuli tosin ehti olemaan mulla hetken aikaa 2010 alkuvuodesta, ja pidin tammasta kovin, siksi olikin ihan luonnollinen valinta käydä köpöttelemässä sen kanssa. Teräsrouva 20v oli into piukassa menossa. Aamulla säälitti jättää se sisälle, kun huomasi kuinka innoissaan se olisi oikeasti tullut muiden kanssa liikkumaan, joten onneksi pääsi nyt!

Sillä oli harjantyvessä ikävän näköistä rupea, korvissakin vähän, joten ajattelin että sen (kuten myös Pipetuksen) voisi pestä joku päivä, kaikki laitumen liat pois ettei ainakaan niiden takia hankaa enempää ruvelle.

Edellä Nupukka. Kuvassa havaittavissa myös kahden minuutin löysä letti ja laitumelle kadonnut niskasiili.