Parasta ikinä

Oltiin siis harrastepalvelu- + kasvatusporukka viime viikko HIHSissä, maanantaista maanantaihin. Ja mikä parasta, tietokoneeni sanoi sopimuksensa irti. Onneksi kamera oli mukana menossa, sekä meillä pakollinen tehtävä pitää päiväkirjaa kuluneesta viikosta, joten teen HIHS-päivityksen, vähän myöhässä tosin.

Oli niin piis of keik tää päivä, et melkein ihan turha ees tehä postausta :D

Aamupäivällä ratsastustunti, suureksi onnekseni estetunti oli vaihtunut koulutuntiin. Mentiin pohkeenväistöjä, "aallokkoa" (useampi loiva kiemura pitkälle sivulle) käynnissä ja ravissa. Väistöt sujuivat huomattavasti paremmin kuin kiemurat, niissä tuli tosi kiire saada aina uuden sisäpohkeen ympärille hevonen. Sitten mentiin ympyrällä käyntiä, ravia ja laukkaa, piti olla erittäin selkeä asetus, sai olla liioiteltukin. Meillä oli aika reipas asetus, mutta Turska toimi hyvin niin, eikä ollut edes laukassa läheskään niin pahasti sisäpohjetta vastaan mitä se on ollut. Oli aika hyvä! Lopuksi mentiin vielä k.n.:än laukkaosuus, ja huomasin että olisi vaan pitänyt jatkaa ratsastamista sinä aikana kun odotti omaa vuoroaan, ei ollutkaan enää niin hyvä kun sai kävellä jonkin aikaa pitkin ohjin. Tunnista jäi kuitenkin positiivinen fiilis, vaikka eilisen jäljiltä motivaatio ei ollut se parhain...


Ip maastotunti, ja Ipetuksella oli taas järjetön määrä energiaa. Pidätteitä vastusteli urakalla, ja raviosuuden jälkeen ei olisi millään malttanut mennä käyntiä. Lenkki oli 45 min. ja suurimmaksi osaksi käyntiä, pari ravipätkää, ja poni oli yltä päältä hikinen sen jälkeen. Energiamäärä ja kunto eivät oikein kohtaa tuossa paketissa. Siitä lähtee myös ihan törkeä määrä karvoja, ei onneksi niin paljoa mitä keväällä, mutta se karvantulo ei silti tunnu loppuvan, vaikka kuinka harjaisi.

Meillä oli siis superrankka päivä, ratsastamaan, syömään, ratsastamaan ja vielä kerran syömään.

Joku vanha tarhakuva Ipetuksesta, jotain väriä tähän postaukseen.

Aamu alkoi asiakaspalvelun tentillä. Onneksi ruotsinkielinen tehtääosuus oli helppo, joten voin väittää että ainakin siitä tulee täydet pisteet. Tentin jälkeinen aika meni lähinnä venailuun, että millonkas pelastava enkeli tulee hakemaan mun auton korjaukseen. Enkeli oli vähän univelkainen, joten olisin ehtinyt ap ratsastamaan, vaan kun en silloin vielä tiennyt aikataulua.

Ip äänenkäytön tunnilla taasen Richardia katsomaan, sitten infoa viikonlopun laatuarvosteluista ja hieman keskustelua äänenkäytön suhteen. Eräs luokkalaisistamme oli sitä mieltä että tunneilla ei tahdo kuulla. Mä olen saanut aina kuulotesteistä täydet pisteet, mutta todellisuudessa oon ihan kuuro, kokoajan kyselemässä että mitäh, ja vastapainoksi vielä olen laiska artikuloimaan selkeästi, wohoo mikä yhtälö! Vaan silti itselläni ei ole minkäännäköistä ongelmaa kuulla tunneilla. Tottakai hetkittäin, jos opettaja on esim. selkä päin, mutta yleisesti ottaen ei. Olisikin ihan mielenkiintoista tietää, kuinka kovaa itse tarvitsee puhua, jotta se ääni tosiaan kantaisi.

Illalla kävin ratsastamassa Turskan. Piti mennä Koviksen kanssa maastoon, mutta Kovis saikin vapaapäivän vääntyneen kengän vuoksi. Turska oli... Ei hyvä. Ja mulla ei riittänyt keskittyminen/jaksaminen tänään sitten yhtään. Mentiin siis tosi kevyesti, ympyröitä ja taivuttelua.


Illalla tein jotain mitä en ole tehnyt about kahteen vuoteen; KÄVELIN kauppaan ja takaisin. Ja mitä ostin? En ainakaan mitään terveellistä... T: en jaxa käydä salil ilman autoo mut herkut on hyvii.

Alkuvalitus:

Mä olen tässä taas lueskellut eri opiston blogeja/muuten paikkaan liittyviä tekstejä. Ja edelleen, mikä musta on uskomatonta, on se, että porukka on oikeasti tullut tänne ilmeisesti vaan ratsastuksen vuoksi. Esim. erään blogin kysymys/vastaus

"Onko Ypäjä täyttänyt toiveenne?

- *****: Eipä kauheena ollu mitään toiveita tän suhteen. Siinä mielessä ei, koska täällä ei kehity ratsastuksessa jos ei oo omaa hevosta ja muutenkin ratsastushomma täällä ei ollu niin "hohdokasta" kun oisin oottanu."

Täällä opiskellaan hevosenhoitajiksi, ei ratsastajiksi, ja se on mun mielestä ensimmäinen asia joka tulee ottaa huomioon jo kun edes harkitsee hakevansa tänne. Mä olen henkilökohtaisesti ihan täynnä kuulemaan sitä urputusta kuinka hevoset ovat ihan takapuolesta ja eihän täällä opi ratsastamaan yms. Jessus sentään. Nimimerkillä aloittanut koulun 09, voin kertoa että kyllä, täällä kehittyy ratsastamaan, ja ei, mulla ei ole omaa hevosta. Se on niiiiin paljon kiinni myös siitä omasta asenteesta, ja panoksesta mitä on valmis antamaan oppiakseen. Mä olen ainakin kokenut huomattavia ahaa-elämyksiä esimerkiksi istunnan suhteen, ja hevoset ovat alkaneet toimimaan ihan eri tavalla näiden elämyksien jälkeen. 

Ja ylläolevan vastauksen kanssa samaa mieltä olevat: Ypäjällä on jumalaton määrä hevosia. Kyllä vuokrahevosen varmasti saa jossei omaa ole. 

Valittamisen sijaan olkaa itse aktiivisempia!

No joo, sitten itse asiaan. Tänään oli päiväohjelmassa Richard Whiten valmennusten seuraamista. Vaikka valmennettavat ovat huomattavasti korkeammalla tasolla ratsastuksessa kuin itse olen, niin tuli siellä paljon sellaisiakin neuvoja joita voi itse ratsastuksessa soveltaa.

Pakko oli käydä vielä kuvailemassa kun on ruskaa, HIHSistä palattua onkin varmaan jo kaikki lehdet pudonneet puista... Note to self; aamutossut eivät kestä vettä, vaikka ajattelet käyväsi vain tuossa parin metrin päässä nurmikolla.

Illalla käytiin klippaamassa Turska. Noh, ihan siedettävä siitä tuli, ja onneks tarhassa on sitten loimi päällä... :'D

Torstai-aamulla ajattelin ajaa auton III-tallin pihaan, kun meillä oli tunti opistohallissa niin kävelymatka olisi lyhyempi. Valittelin jo keskiviikkoiltana että autosta tuntuu ykkönen menevän vähän huonosti päälle, ja nyt alkoi loputkin vaihteet sohlaamaan. Parkkiksella pakki päälle, 1 -> 2 ja sen jälkeen ei loput vaihteet enää toimineetkaan. Hei ihan mahtavaa! Sain sen ajettua kolmostallille, ja lähdin kävelemään Opistohallille. Opistohallilla ei ollut ketään. Puhelin käteen ja jaahas, tunti on Haimi-hallissa. Ja eikun kävelemään takaisinpäin.

Meillä oli estetunti, toinen ryhmä oli hypännyt melko korkeaa, vaan onneksi meidän ponitiimi ei hypännyt kuin  max 80? ("kouluratsastaja" kiittää!). Aloitettiin nelikaarisella kavalettiharjoituksella, jokaisen kavaletin päällä laukanvaihto. Eihän siitä tullut hevonhemmettiä. Laukkojen vaihdot onnistuivat esteillä tosin moitteetta. Kavalettien jälkeen hypättiin n. kaksi-kolme estettä peräkkäin, joista lopulta muodostettiin rata. Rata meni hyvin, harjoituksetkin ihan, yksi este tultiin vinossa, kun laittoman sileäksi kuluneet hanskani eivät tahtoneet sarjan jälkeen pitää ohjia kädessä, eikä tuota eläintä pelkällä pohkeella käännetä. Turska hikoilee niin paljon, että kävin sopimassa tallimestarin kanssa klippausajan maanantaille.

Kosteahko Turska

Ratsastuksen jälkeen asiakaspalvelua, onneksi se oli tällä kertaa englanniksi, eikä ruotsiksi. Kerättiin lehdistä lauseita joita voisi ratsastustunnilla käyttää.

Tunnin jälkeen menin kakkostalliin pesemään Ekulin. Tamma seisoi esimerkillisesti paikoillaan koko pesutoimenpiteen ajan :) Pesin betadinella sen rupikohdan harjanjuuresta, auttoi melkoisesti ja alue on nyt rauhoittunut!

Ekuli vaahtokylvyssä

Suunnitelmiini kuului myös käydä liikuttamassa Ipetus, mutta koska rouva oli pudottanut kenkänsä (huolimatta siitä että se kävi keskiviikkona pajalla) kiusasin sitä vain harjaamalla ja niskasiilin leikkaamalla. Menin karsinaan, talutin eläimen pesarille, olin laittamassa kiinni kunnes TSIUH ja poni poistuu paikalta. Minä narussa kiinni roikkuen. Hetken aikaa se veti mua perässään, kunnes nappasin jonkun karsinan kaltereista kiinni ja kiskoin kaikin voimin, niin pysähtyi se lopulta. Uusi yritys, ja tällä kertaa se jäi pesarille. Huhhuh, jos ei 18-vuotias eläin sen vertaa viitsi/jaksa käyttäytyä että hetken olis pesarilla, niin kyllä on kumma. Ei olis parantunut naureskella keskiviikkona, että jaa tälle on tullut ketjunaru... Harjasin, leikkasin niskasiilin, ja totesin, että vanha rouva on hurahtanut laitumella ollessaan kokeilemaan eri tyyliä, ja hankkinut häntäänsä rastat. Itse en ollut niin innostunut kyseisestä tyylistä, joten se sai lähteä.

Kävin illalla myös valjasverstaalla, kun vihdoin oli siihen mahdollisuus. Viime talvena rikkoutuneet chapsit saivat kuolemaantuomion :(

"Herkkuja?" Ai sulle? Juu ei todellakaan.

Perjantaina käytin Ipetuksen aamulla pajalla ennen ratsastustuntia. Tunti oli Opistohallissa, jonne rakennettiin samalla kouluaitoja ja pöytiä ja muita härpäkkeitä ympäriinsä. Sisäpohkeella ratsastaminen oli epätoivoisempaa kuin koskaan ennen, laukassa siis. Ympyrä liian pieni -> sisäpohje, josta reaktio on eteenpäin. Ulko-ohjalla puolipidäte -> rikkoo raville. ARGH. Sen jälkeen ratsastettiin jokaiselle sivulle voltit, joka onnistui taas tosi hyvin, eikä sisäpohkeen kanssa ollut ongelmaa. Turska oli volteilla tosi hyvä, liikkui rennosti sopivassa tahdissa, ja meillä olikin kuulemma ryhmän paras tahti tällä tunnilla. Lopuksi mentiin K.N.:än raviohjelma, mutta kun samaan aikaan availlaan isoa päätyovea ja heilutellaan pöytäliinoja metrin päässä hevosesta, niin voitte kaksi kertaa arvata menikö "tuomaripäädyn" ratsastus mitenkään putkeen. No ei. Muuten oli ihan ok.

Sitten ratsastusta teoriassa, katsottiin taas videolta, nyt Richard Whitea. Puhuttiin myös istunnan opettamisesta.

Ip opetusharjoituksia, menin Natsoksella. Menin karsinaan, katsoin että puuttuu kenkä. "Tällä ei varmaan voikaan mennä tunnille kun puuttuu kenkä?" "Joo itseasiassa siltä puuttuu kolme kenkää! Mutta kengittäjä on tulossa niin että pääset tunnille." Natsos sai uudet popot jalkoihin, ja päästiin tunnille. Mentiin vasta myöhempään ryhmään, sillä muuten olisi tullut kiire.
Siitä on tullut kesän aikana ihan älyttömän vahva, noin kova suustansakaan se ei ole aiemmin ollut... Sillä oli energiaa, joten pidätteissä sai tosiaan tehdä työtä koko kropallaan, mutta on se silti niin mainio eläin. Tehtiin siirtymisiä, lyhennyksiä, voltteja ja kahdeksikkoa. Laukasta käyntiin siirtymiset venyivät vähän turhan pitkiksi, ja välillä tuli lyhennysten kanssa kiire, kun mentiin niin pienellä alueella. Se oli kuitenkin yleisesti ottaen kahdeksikolla ihan super! Laukassa kävi aika kierroksilla, malttoi mennä kuitenkin kuten ratsastaja halusi ja laukan jälkeen ravissa pidemmällä ohjalla meni rauhallisesti, sekä toimi todella kevyillä avuilla.

Uljas ratsu Natsos

Illemmalla kävin harjaamassa Ipetuksen ja Ekulin, ratsastamaan en uskaltanut lähteä, sillä odotin pelastavaa enkeliä saapuvan töistä, jotta saataisiin lisättyä kytkinnestettä autoon. Eihän se mitään auttanut. Ilta meni autoa kyttäillessä, ja löytyihän sieltä vuoto, joka valuttaa ne nesteet pihalle... Huoh!

Tää viikko alkoi taas niin hyvin ettei mitään rajaa. Puhelu vähän yli kahdeksan;
"Missä oot, oliks viel nukkumas?"
"Joo...?"
"Mein pitäis olla kakkoses, haetaan tammat laitsalt!"
"*add kirosanarykelmä here* mut perjantaina sanottiin et jos ne ei oo sillon sisäl ni ei oo aamun tuntii?"

Kyl se vaan oli. Auto alle ja menoks, ärjyin itekseni autossa niin että varmaan puolen Ypäjää kuuli, kun eteen päätti vielä puolessa välissä matkaa pärähtää joku helevetin ooppeli... (Opeleita sen enempää haukkumatta). En tosin ollut läheskään ainoa joka ei kasiksi tunnille ollut tullut.

Käytiin metsästämässä läskit laitsalta, ja voi niitä neljää murheenmurtamaa jotka joutuivat jäämään 10 minuutiksi kauemmin laitsalle kun muut, kunnei taluttajat riittänyt koko porukan tuomiseen kerralla. Ei kyllä jäänyt epäselväksi että sisälle oli kova tahto päästä.

Jaettiin niitä hevosia siinä, Ipetus joka mulla oli jo keväällä, oli kuulemma liikkunut huonosti ja MTT käynyt laitumella katsomassa sitä, mutta sain kuitenkin luvan ottaa sen itselleni, ja katsoa sitten myöhemmin miten se liikkuu.


Ratsastustunnilla Turskan kanssa tuli paljon positiivista palautetta istunnasta! Jeejee :) Ja tunnista en muista paljoa mitään. Loivaa kiemurauraa, laukannostoja, laukkaa pienemmällä alueella ja mitäs muuta? Siinä vasta kysymys. Edelleen ongelmana saada pohkeet läpi.

Ip asiakaspalvelua på svenska, joka oli ihan kamalaa. Ei aine taikka tunti sinäänsä, mutta se kieli. Olin joskus ihan hyvä ruotsissa ja baari-illan jälkeen puhun edelleen ihan sujuvaa ruotsia (siis ihan oikeasti, sitä kieltä, ihan ongelmitta) mutta kunnei sitä ole yläasteen jälkeen juurikaan puhunut, niin unohunuthan se on. Puhumattakaan hevossanastosta, josta muistissa sormilla laskettava määrä sanoja. Talliesittely + hevosesittely ruotsiksi, kyllä niistä tehtävistä selvittiin.

Sen jälkeen ruokinnan suunnittelua, kurssi joka on siis käyty suurimmaksi osaksi läpi viime keväänä. Ja tentti tulossa. Onneksi siihen ei tule laskuja, vaikkei ne mitään ylitsepääsemättömän vaikeita olekaan, muttei ne tuoreimmasta muististakaan löydy. En jaksa kyllä ottaa stressiä moisesta, sillä voisin väittää olevani ihan hyvä kyseisessä aineessa.


Tiistaina aamu alkoi läskeillä, käytiin vähän kentällä katsomassa niiden kuntoa. Varovasti ravia pitkillä sivuilla, muuten käyntiä. Ipetuspipetuksella oli energiaa vaikka muille jakaa, vanha rouva 18-vee lyö laudalta monet nuoremmatkin! Viimeiset 4kk laitsalla seissyt lihapulla, kevyt paluu ratsun elämään, ja mä olen täysin sitä mieltä että menisin sillä mieluummin koulunäytön kuin Turskalla. Mutta Ipetushan on oikeasti taitava. Ajatella että tuollaisestakin ratsastuskerrasta voi jäädä niin hyvä fiilis :)

Vauva, en kyllä tältä istumalta osaa sanoa että kenen.

Sen jälkeen hetki taukoa, vauvoille omistettu valokuvaushetki ja kävelin maneesia kohti, jonka suunnalta tuli vastaan Turska ja Tiffe. Pepi oli käynyt katsomassa niiden satuloita, ja kieltänyt ratsastamasta niillä.

Mun ratsastustuntini siis meni sivu suun, satulansovitusta katsellessa. Ei haittaa kyllä yhtään, sillä se hevonen tosiaan tarvitsi uuden satulan, vanha oli ihan liian leveä ja painoi säkään. Turskalla on niin isot lavat, että se tekee sopivan satulan löytämisestä ilmeisesti vähän ongelmallista.

Turska satulansovituksessa. Tällä hetkellä käytössä tää satula, joka imo vaikuttaa paremmalta (myös ratsastajaa ajatellen) kuin se toinen vaihtoehto.

Ip tunti äänenkäyttöä. Tällä kertaa ihan teoriassa, mutta kurssin loppua kohden päästään ilmeisesti itsekin enemmän ääneen. Oli ihan kiva tunti! Ja sinäänsä mielenkiintoinen, mulla on luontaisesti melkoisen voimakas ääni, ja puhun ennemmin vähän turhan lujaa kuin liian hiljaa, mutta opetusharjoituksia pitäessä huomaa kuinka ääni muuttuu ympäristön myötä. Maneeseissakin esim. pohja vaikuttaa ääneen, ja itselle tulikin täysin yllätyksenä kun harjoituksessa on tullut kysymys "mitä?", joten kyllä se ääni sinne vaan hukkuu.

Tänään aamu alkoi taas läskeillä. Ravailtiin paljon enemmän kuin eilen, ja Ipetus liikkui edelleen hyvin. Pidätteitä sai tehdä paljon, kun mentiin alkuunsa ihan rauhaksiin. Ponya ei tarvinnut eteenpäin patistaa kun sanottiin että jos ne haluavat mennä reippaammin, niin saavat :) Pipetus kävi illalla vielä vaa'alla, 570kg täyttä rakkautta :D

Ipetus ensimmäisen ratsastuskerran jäljiltä :) Ei se oikeasti ole noin masentunut miltä näyttää!

Toisella tunnilla esteitä. Alkutunnista odotin paljon pahempaa mitä se lopulta oli, kun ilmoille pääsi "en päästä ketään hyppäämään ellei löydy sopivaa rytmiä", ajattelin että jaahas, Rytmiorkesteri A & Turska ei taida tänään hypätä. Mutta hypättiinhän me, ja laukassa n. 50 metrin matkalla löytyi juuri se laukka, mitä olen hakenut tässä, siis ihan loistavaa! Meillähän tosiaan oli melkeinpä kaikilla 5kk hyppytaukoa työssäoppimisen ja loman aikana, sen jälkeen ollut yksi hyppytunti, joten 75 & 80cm okserit tuntuivat tappokorkeuksilta. Ne alkutunnin puomit, ristikko (joka oli ensin ravilähestymisellä, jonka koen paljon vaikeammaksi kuin laukalla) ja pysty olivat ihan ok, mutta kun käskettiin mennä tutustuttamaan hevosia punavalkoisiin esteisiin, kasvojen väri hyppäsi liukuasteikolla siihen väriin mikä on toivottu tulos hampaidenvalkaisuasteikoilla. Noh, ensin ristikko vasemmassa laukassa, esteellä vaihto oikeaan laukkaan, pystylle, pienemmälle okserille ja isommalle okserille. Pienemmällä okserilla tuli tuon makkaranmuotoisen liitoaluksen kanssa olo siinä ilmassa leijaillessa että ei helkkari, tää kai rysähtää esteen päälle. No ei onneksi rysähtänyt, ja hyppy oli ihan ok. Isommalle okserille myös onnistuneella hypyllä. Itse lukisin vahvuuksiini mukaan myötäämisen, ja vaikken nytkään suusta repinyt, olisi myötäys voinut olla parempikin. Asiaan vaikutti se, että vaikka itse pitäisikin olla itsevarmana esteelle menossa, niin en silti ollut ihan satavarma aikooko Turska mennä siitä yli. Pieni ääni takaraivossa sanoi että jos se alkaa jänistämään, niin ottaa varmaan yhden pikkuaskeleen ennen estettä, mutta kunnei pikkuaskelta tullutkaan, ja hyppy lähti näinollen kauempaa kuin ehkä odotin, niin myötäys jäi vähän puolitiehen, vaikka muuten hypyssä mukana oleminen sujui ongelmitta.

Ip taas asiakaspalvelua, joka ei kestänyt kuin tunnin verran, opettajalla oli kiire. Etsittiin ruotsiksi ratsastukseen liittyviä sanoja valmiiksi ensi tunnin tehtävää varten.

Sitten oli se ruokinnan tentti. Olen tyyppiä, joka oppii huomattavasti paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla, mutta olis silti kannattanut vähän lukeakin... Varsinkin kun koko kurssi tosiaan oli käytännössä viime keväänä. Mutta ihan ok se sinäänsä meni, vaikka olikin vaikeampi mitä odotin. Toivotaan että kurssin arvosanaan vaikuttaa myös tuntiaktiivisuus, tunneilla kun olen ollut mukana jutussa aika hyvin.

Tentin jälkeen mentiin kävelemään Ekulilla ja Nupukalla, jotka ovat tällä hetkellä "ylimääräisiä". Nupukka on ollut viimeksi käytössä oppilaiden ajo-opetushevosena, Ekuli viime vuoden lähinnä seissyt. Ekuli tosin ehti olemaan mulla hetken aikaa 2010 alkuvuodesta, ja pidin tammasta kovin, siksi olikin ihan luonnollinen valinta käydä köpöttelemässä sen kanssa. Teräsrouva 20v oli into piukassa menossa. Aamulla säälitti jättää se sisälle, kun huomasi kuinka innoissaan se olisi oikeasti tullut muiden kanssa liikkumaan, joten onneksi pääsi nyt!

Sillä oli harjantyvessä ikävän näköistä rupea, korvissakin vähän, joten ajattelin että sen (kuten myös Pipetuksen) voisi pestä joku päivä, kaikki laitumen liat pois ettei ainakaan niiden takia hankaa enempää ruvelle.

Edellä Nupukka. Kuvassa havaittavissa myös kahden minuutin löysä letti ja laitumelle kadonnut niskasiili.